Suolistomikrobisto

Lukuaika 4 min

Suoliston hyvinvointi tuntuu vahvasti kehossa ja mielessä. Siksi suolistomikrobisto on tällä hetkellä kiivaan tieteellisen tutkimuksen kohteena. Akatemiatutkija Satu Pekkala kertoo, mitkä neljä tutkimussuuntaa kiinnostavat erityisesti juuri nyt.

Vasta viime vuosina on ymmärretty suolistomikrobiston valtava voima, ei vain ruoansulamisprosessissa, vaan ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

Suolisto kiinnostaa erityisesti jättimäisen kokonsa vuoksi. Nykytutkimusten valossa suoliston pinta-ala on yksiön verran, noin 30 neliömetriä. Se mahtuu ihmisen sisään, koska suoliston pinta on poimuttunut ja siinä on paljon nukkalisäkkeitä, jotka lisäävät monien molekyylien imeytymisalaa. Olisikin ihme, jos tuon kokoisen läänin hyvin- tai pahoinvointi ei tuntuisi vahvasti kehossa ja mielessä.

Tohtori ja bakteriologian dosentti Satu Pekkala työryhmineen tutkii suolistoa ja sen toimintaa Jyväskylän yliopistossa. Hän nostaa esiin neljä mielenkiintoista tutkimussuuntaa, joiden takia suoliston hyvinvointi on tällä hetkellä niin kuuma aihe.

Toimiva suolisto tuottaa mielihyvähormoneja

Suoliston tapahtumat vaikuttavat aivoihin saakka, koska suolistomikrobisto on isossa roolissa valmistamassa muun muassa mielialoihimme vaikuttavia välittäjäaineita. Esimerkiksi proteiinipitoisen ruoan pilkkoutuminen suolistossa tuottaa aminohappoja, joista tuotetaan edelleen mielihyvähormoneja, kuten serotoniinia ja dopamiinia. Onnistunut suoliston toiminta tuntuu siis hyvänä mielenä, onnellisuutena.

”Arviolta jopa 95 prosenttia serotoniinista tuotetaan suolistossa ja viestit kulkevat aivoille suoliston omia hermopäätteitä pitkin”, akatemiatutkija Satu Pekkala kertoo.

Jos suoliston toiminta junnaa, onnellisuushormoniksi kutsuttua serotoniiniakaan ei synny. Vajaus voi ilmetä alakulona, apeutena ja väsymyksenä. Sillä voi olla osuutta myös ruokahalun säätelyyn, unenlaatuun ja nukkumiseen.

Suoliston tutkimuskentällä tunnistetaan jatkuvasti uusia suoliston ja aivojen välisiä yhteyksiä. Pekkala kertoo, että suolistossa on oma autonominen hermostonsa ja iso joukko hermosoluja sekä välittäjäaineita. Koska ne toimivat kimpassa vähän samaan tapaan kuin aivomme, suolistoa on alettu kutsua ihmisen toisiksi aivoiksi.

Informaatio kulkee aivoista suolistoon, mutta myös vastavirtaan. ”Suoliston ja aivojen yhteys välittyy paljolti kiertäjähermon kautta”, Pekkala kertoo. Tiedetään esimerkiksi, että stressi ja uniongelmat ovat yhteydessä suolistosairauksiin.

”Nyt pyritään kiivaasti selvittämään, kumpi on ensin, muna vai kana eli johtuuko stressi takkuavasta suoliston toiminnasta vai toisinpäin. Tieto auttaisi täsmentämään hoitoa.”

”Oman suolistomikrobiston hemmottelu rennolla luontosuhteella on terveellisen ravinnon ja liikunnan ohella on valtava terveysteko”

Suolistomikrobisto nauttii liikunnasta

Kaikkien paino ei putoa, vaikka kuinka söisi terveellisesti ja hikoilisi. Maailmanlaajuisen lihavuusepidemiaan kaivataan kipeästi lisää hoitokeinoja liikunnan ja ravitsemuksen lisäksi. Voiko lihavuudesta syyttää suolistomikrobeja?

”Lukuisat väestötutkimukset ovat esittäneet, että suolistomikrobisto on yksi lihavuuteen yhteydessä oleva tekijä. Maailmalla on jo ensimmäisiä tutkimusviitteitä tästä, mutta aihetta pitää tutkia lisää”, Pekkala sanoo.

Jo nykyisen tutkimustiedon valossa on selvää, että kaikki liikunta, erityisesti kestävyysliikunta tekee hyvää suolistomikrobiston koostumukselle ja toiminnalle. Pekkala kertoo omasta suomalaisesta tutkimuksesta, jossa suoliston hyvinvointi parani kuuden viikon liikuntaharjoittelun jälkeen: kuntokuurilaisten suolistoissa havaittiin hyvismikrobien lisääntyminen ja pahismikrobien vähentyminen. Lisäksi tutkittavien terveydelle haitallinen vyötärön ympärysrasva väheni.

”Vähäiselläkin sykettä nostattavalla liikunnalla näyttäisi olevan myönteistä vaikutusta suoliston mikrobistoon.”

Jos mikrobiston toiminta junnaa, paksusuoleen jämähtää sulamatonta ruokamassaa, joka tuntuu raskaana olona. Takkuavan suoliston tyypillisin tunnusmerkki onkin ummetus. Vaivojen määrä on lisääntynyt muun muassa istumista suosivan arjen vuoksi.

Mikrobiston epätasapaino selittää sairauksia

Tulehduksellisista suolistosairauksista on tullut suuressa osaa Suomea jo kansanterveydellinen sairaus. Maailmalla alkaa olla jo paljon tutkimukseen perustuvaa näyttöä myös suolistomikrobien ja niiden monimuotoisuuden yhteydestä erityisesti tulehduksellisiin paksusuolen sairauksiin.

”Heitteille tai puutteelliselle huomiolle jäänyt suolistomikrobisto on yhteydessä moniin suolistosairauksiin”, Satu Pekkala kuvailee.  

Suoliston mikrobien koostumus ja niiden tuottamat aineenvaihduntatuotteet on liitetty maksan rasvoittumiseen. Pekkalan työryhmä tutkii tätäkin parhaillaan.

”Monien maitohappobakteerien on osoitettu parantavan rasvamaksaa eläinkokeissa. Oma tutkimusryhmämme on havainnut erään terveydelle hyödyllisen suolistomikrobin olevan alhaisempi tutkittavilla, joilla oli rasvamaksa.”

Suolistomikrobit ja niiden muuttunut tasapaino tai suhteet ovat siis yhteydessä suolistosairauksiin, mutta laitammeko suuhumme jotain aivan väärää? Pekkala nostaa esiin antibiootit.

”Räjähdysmäisesti kasvaneet antibioottikuurit ovat kinkkinen juttu. Niiden avulla voidaan taltuttaa vaarallisia mikrobien aiheuttamia tauteja, mutta samalla antibiootit tappavat suolistosta niitä hyviäkin mikrobikavereita. On mahdollista, että oikeanlaisella ravinnolla voitaisiin auttaa, jotta suolistomikrobisto palautuu ennalleen.”

Rentous antaa suolistolle työrauhan

Suolisto nauttii rentoudesta. Viime aikoina on osoitettu mullassa möyrimisen ja ympäristön mikrobeille altistumisen olevan hyväksi terveydelle. Toisin kuin stressin ja ylihygieenisyyden. THL:ssä onkin meneillään tutkimus, jossa viedään kaupunkikoteihin metsän multaa, ja tutkitaan, voiko multa muuttaa suolistomikrobistoa terveydelle suotuisammaksi.

”Lemmikkikodeissa on vähemmän astmaa ja allergioita, mihin osasyynä uskotaan olevan eläinten pöly ja mikrobisto sekä niiden hyvät vaikutukset ihmisten mikrobistoon”, Pekkala kertoo, ja jatkaa antamalla siivouksenvälttelijöille synninpäästön:

”Hiljattain tärkeässä kansainvälisessä kongressissa opin myös, että suoliston hyvinvoinnin kannalta ei parane siivota liikaa. Hygieniahypoteesin mukaan lialle sekä ympäristön mikrobeille ja antigeeneille altistumisen puute on tärkeä tekijä tulehduksellisten suolistosairauksien kehityksessä ja yleistyvyydessä.”

”Oman suolistomikrobiston hemmottelu rennolla luontosuhteella on terveellisen ravinnon ja liikunnan ohella on valtava terveysteko”.

Kirjoittanut: Noora Valkila

Kirjoittaja on sipoolainen vapaa terveys- ja hyvinvointitoimittaja, joka innostuu erityisesti aiheista, joiden avulla voi löytää parempaa oloa ja lisää virtaa.